24.9. – 6.10.2024 
Taidetila Hoppa, Jyväskylä

Tällä hetkellä on meneillään maailmanlaajuinen kuudes sukupuuttoaalto. Todennäköisesti sellaisia lajeja, joita ei ole edes löydetty, on häviämässä. Samalla evoluutio jatkuu. Sattuma tuottaa geenivirheitä, jotka auttavat lajeja pysymään hengissä muuttuvassa ympäristössä. Erityisesti nopeasti lisääntyvät eliöt, kuten bakteerit, löytävät uusia selviytymistapoja. Monimutkaisemmat eliömuodot, joiden lisääntyminen on hitaampaa, eivät ehdi muutokseen mukaan. 

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Vaikka koko ihmiskunta häviäisi, monet mikroskooppiset lajit selviävät. Aikojen saatossa niistä kehittyy uusia monimutkaisempia eliölajeja.

Valokudos-näyttely esittää ehdotuksia siitä, miltä uusi elämä ekokatastrofin tai muun tuhon jälkeen voisi näyttää. Näyttelyn nimi Valokudos viittaa sekä teosten ulkonäköön että valon merkitykseen teosten toteutuksessa. Valo on myös tällä hetkellä olemassa olevan elämän kiertokulun kannalta välttämätöntä. 

Säteilyllä puhdistettu -videoteos esittää näkemyksen siitä, miten jokin voima puhdistaa planeettamme jälleen kerran. On mahdotonta ennustaa, miten suuri tuho lopulta on, mutta näyttelykontekstissa lähtökohta on samaa luokkaa kuin liitukaudella asteroidin törmättyä maahan: lähes kaikki tuhoutuu. Sitten on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä.

Eliötila-installaatio on kuvitelma siitä, millaisia eliöitä jää jäljelle, joista evoluutio voi jälleen aloittaa uuden kiertokulkunsa. Teoksessa kuvitteellisten eliöden varjot heijastuvat sattumanvaraisessa järjestyksessä gallerian seinälle asettuen välillä päällekkäin ja häviten välillä kokonaan näkyvistä. Varjot ovat kuin häilyvä uni tulevaisuudesta. Katsoja voi tutkia eliöitä myös tarkemmin taskulampun valossa, jolloin hän voi muodostaa seinälle tai kattoon uusia eliökokonaisuuksia, jotka liikkuvat lampun valossa.

Teokset perustuvat Esselin paineilman avulla luomiin mustemaalauksiin. Maalaukset Essel digitoi ja käsittelee tietokoneella. Rihmastoja ja hermokudoksia muistuttavat teokset kehittyvät evoluution tavoin sattumien kautta.

“Olen teini-iästä asti ajatellut, ettei jatkuvaan kasvuun ja luonnonvarojen kulutukseen perustuva järjestelmä voi kestää loputtomiin. Nuoruudessa toivoin, että kehityksen suunta muuttuisi, mutta nykyään ajattelen, että jonkinlainen ekokatastrofi tapahtuu omana elinaikanani. Sukupuuttoaaltokin on sellainen.” Essel pohtii.